Kero 15 viikon kohdalla 11,9 kg ja noin 43 cm.
Rauniot
Kero pääsi tällä viikolla tutustumaan raunioihin, jännää! Tiilten ja metalliverkon päällä kiipeiltiin sekä hämärissä kolosissa tutkittiin. Ja sieltä löytyi Sheba-ihmisiä yllättäen matkan varrelta. Kerolla oli hauskaa, ja ihmiset epäilivät sen ikää kun on niin iso 🙂 Kouluttaja kommentoi Keron vahvaa maavainutaipumusta (itsekseenkin kun etsii hajuja ja jäljestelee tuolla lenkeillä, menee hitaasti nenä ihan maassa kiinni), että tulee vielä hyvä jälkikoira.
LUP viikkotreenit
Tiistain viikkotreeneissä pentunen innoissaan etsi kadonneita viikkotreeneissä. Sheba oli niin hyvää että naamalle hyppiminenkin unohtui 😀
Isojen koirien treenialueelle oli lopussa vielä hirveä hinku ja käytiin lopuksi sekin jälkineen tutkimassa. Yksi maalin oleskelukohta bongattiin häntä heiluen! Jos ensi kerralla on sama into, niin laitetaan ihmisiäkin löydettäväksi (nyt löytyi vain emännän vaivihkaa pudottelemia pyykkipoikia) 🙂 Päivän energiatasossa näkyi poikkeuksellinen tiistain päivähoitokuvio: ei Novelia tällä kertaa väsytyskaverina 😉
Nooran valmennus, rulla ja jälki
Torstaina oltiin Nooran valmennustunnilla. Rullatreeniä olin muutaman kerran ottanut välissä kotona. Mutta enimmäkseen olin vältellyt treeniä, kun pelkään että pilaan osaamattomuuttani tuon rullan pidon sheippaamisen 😉
Kierto-temppu
Käytiin keskustelua tästä mu sheippaamisahdistuksesta, ja päätettiin että otetaan sellainen temppu työn alle, jossa mun ei tarvitse pelätä että pilaan jotakin tärkeää. Ja keksittiin sitten samalla ottaa sellainen temppu, jonka avulla samalla säädetään erilaisten palkkojen käyttämistä.
Kero workkerina jähmettyy vaanimaan jo siitä tiedosta, että mulla on lelu. Lelulla palkkaaminen on siis haastavaa, kun on vaikea sillain jähmettyneenä tehdä juttuja että saisi sen palkan 😀 Noora ehdotti nami- ja lelupalkan vuorottelua niin, että suhde säädetään sen mukaan että silmä pysyy suorituksista pois. Eli kun tekee vaanimatta namipalkalla, saa välillä lelupalkan. Täytyy tätä käydä vielä Kaisankin kanssa läpi, vinkkejä varmaan saan lisää.
Mutta siis tempuksi valittiin merkin ympäri kiertäminen. Ei meidän lajissa haittaa vaikka menisi mönkään, on lähinnä temppu. Tämä siksi, että siinä joutuu liikuttamaan jalkojaan ja saadaan etäistyyttä (mun luokse päin tuleminen on haasteellista jos odottaa lelua). Treenattiin siis naksuttelemalla puun kiertämistä niin, että olin ihan puun vieressä, ja katsesta oikeaan suuntaan naksautettiin. Palkka kiertosuuntaan jne. Tätä jatketaan kotona namipalkalla.
Rulla
Itse rullatreenissä tsekattiin kaikki kolme harjoitusta (suuhun ottaminen kädestä tarjoamalla, ympyrällä liikkuvaan tarttuminen ja maasta nostaminen). Ympyrällä kuulemma ihan hyvää liikkeen vastustusta, ja maasta nosti hienosti. Koska oli havaittavissa pientä mäyssäystä (osin ehkä siksi että vitamiiniporeputkilo on liukas), edettiin maasta nostolla, koska se sujui parhaiten.
Seuraavana vaiheena otettiin treeni, joss Keron tartuttua putkiloon minä liikuin taaksepäin. Painonsiirrosta naksu. Alkoi heti mennä hyvään suuntaan, ja nostettiin kriteeri askeleen ottamiseen. Kero lähti yllättävän hyvin mun perään, ne Jirkan valmennuksen jälkeen tekemäni liikkeeseen mukaan lähtemistreenit ovat olleen selvästi hyödyksi. Pari kertaa putkilo meinasi jäädä matkasta kun lähdin liikkumaan ja Kero lähti perään, ja se niiasi takaisinpäin ottamaan putkilon suuhun! Miten fiksu napero!
Nyt vihdetaan putkilö puutarhaletkun pärkään (rullamateriaali), koska putkilöa hankala pitää pidempään suussa. Kotitehtäväksi saatiin samaa, ja kriteerin nosto pariin askeleeseen. Ja jos etenee hyvin, toisena treeninä paikallaan ollen rullan nostaminen ja kuonokosketus käteen. Jos rulla tippuu, ei naksua vaan uudestaan niin että rulla pysyy mukana. Alle kannattanee ottaa muutama kosketus ilman rullaa.
Jälki
Jälkitreenistä keskusteltiin. Kero on alkanut tehdä ruutua niin, että seisoo about paikallaan ja bongaa esineitä ympäriltään. Ei siis tule hajulle takaisin palaamista kun ei liiku ruudun ulkopuolelle. Mitäs sitä suotta, kun niitä esineitä aina siinä lähellä tuppaa olemaan 😉
Mietittiin vaihtoehtoja, joko pienempiin esineisiin palaaminen, eli ruudun vaikeuttaminen (olin ottanut edellisen keskustelun jälkeen isompia jotta olen varma mistä palkkaan) tai jälkeen siirtyminen. Päätettiin siirtyä jälkeen, koska Kero selvästi osaa bongata esineet, ei ehkä lisäarvoa jatkaa ruutua ja vahvistaa ympäriltä hakemista.
Noora teki 3 lyhyttä jälkeä tavallisin mutta lyhennetyin askelin, esineet (pyykkipoikia ja pussinsulkijoita) alkuun muutaman askeleen, lopulta 8 askeleen välein. Kero aloitti jokaisen jäljen etimällä esineitä ympäriltään, mihin on siis tottunut. Jokaisella jäljellä alkoi suuntautua jäljen kuluessa paremmin. Mitä harvemmassa esineet olivat, sitä paremmin. Eli liian lähellä oleva esine sai sen taas pyörimään. Pidemmässä välissä ehti päästä jäljen imuun.
Esinefokus on tosi hyvä. Useamman kerran Kero meni vierestä esineen ohi, pätkällä jossa oli päässyt jäljelle paremmin, sai hajun ja kääntyi takaisin esineelle.
Kotiläksyksi: useita lyhyitä jälkiä, noin 10 askeleen välein esineet (noin 10 esinettä). Kun esineiden väliä aletaan kasvattaa, vähennetään esineitä, ei pidennetä jälkeä. Noora perusteli niin, että pennulla on parempi ottaa monta lyhyttä jälkeä, niin että on lepotaukoja välissä.
Leikkiä, lelun tuomista käteen
Kotona on leikkihetkien yhteydessä rakennettu Kerolle halua tuoda lelua ihmiselle. Se ei siis luonnostaan sitä tee. Koirien kanssa lisäksi vahvistuu lelun vieminen kaverin lähelle – ja kun se tavoittelee lelua, pinkaistaan tietysti karkuun. Ja sitä samaa se ensin on alkanut mun kanssa tehdä. Tietyissä tilanteissa on alkanut tuoda lelua käteen asti, mutta vain välillä, enimmäkseen ei vielä ole toiminut. Muutama päivä sitten syttyi sattumien kautta kaava tuoda lelua nojatuolin vieressä olevan tuolin päälle, etujalat siis tuolille ja lelu suussa ja tunkee sitä lähemmäs. Siitä saatiin hyvä looppi käyntiin, ja vahvistui nopeasti. Oivalsi myös vähän autettuna että samaa voi tehdä vielä lähemmäs eli siihen nojatuoliin missä istun. Siitä tulikin hauska leikki, kun se tunki lelua syliin ja minä lelusta vetämällä autoin sen kipuamaan syliin. Tuossa videolla viimeisiä, vähän jo väsyneitä toistoja. Yle Areenassa menee tuossa samalla hyvä brittisarja, hiukan on tuon pennun iltavillit haitanneet keskittymistä. Mutta en luovuta vaan multitaskaan sitkeästi!
Eilen onnistui seisaallaan lelu suuhun -> minä peruutan käsi käsikosketusvihjeenä -> Kero seuraa liikettä ja tunkee lelua käteen. Hauskaa oli 🙂 Ja illalla teki Mikan kanssakin sitä, että toi kyykyssä ollessa lelua käteen asti. Tuossa Mika-videolla lopussa tuli joku ihme juttu, Kero kiljaisi muttei löydetty mitään syytä…
Case Closed -seminaari
Niin, viikko sitten viikonloppuna oltiin Keron kanssa Jirkan vetämässä Case Closed -seminaarissa. Kero siis hoitohaasteiden vuoksi mukana. Oli ammattilaisille suunnattu, mutta meitä oli muutama harrastajakin päästetty mukaan 🙂 Tuli mielenkiintoista asiaa uudesta tutkimustiedosta. Silti ehkä päällimmäisenä seminaarin jälkeisinä mietteinä se, että tieteenalojen välimaastossa on potentiaalisesti kiehtovaa, käytännössä turhauttavaa liikkua. Iso osa energiasta menee irtonaisten palojen kokoamiseen ja semantiikasta keskusteluun – tieteeseen kun vielä lisätään kouluttajien käytännön työ ja kokemukset. Oman tiede-identiteetin pohdinta sai kyllä polttoainetta: painotuserona luonnontieteilijän faktat (alalla yleensä yhteisymmärrys kulloisistakin paradigmoista) vs yhteiskunta/ihmistieteiden keskittyminen paradigmoista keskusteluun. Hmm.
Kero-napelo oli kelpo kuunteluoppilas. Veteli sikeitä kopassaan niin että taukoulkoilukaan ei napannut 🙂 Lauantaina väsytysapuna oli vielä leikkihetki Kookoksen kanssa luenntoa ennen.
Takkiostoksilla
Nooran valmennuksessa Kerolla oli kylmä, ja lainatakista on tullut napapaita, niin vauhdilla tuo kasvaa. Mentiin siisä Mustiin ja Mirriin ostoksille. Jäätävää, sanoi Kero ja kieltäytyi kävelemästä viitta päällään 😀 No, kyllä se sieltä liikkeellekin lähti. Totuteltiin samalla liukuoviin, ja ajeltiin vielä rautatieasemalle katsomaan junia, leikkimään ja kuljeskeltiin asematunnelissa.
Raksalla
Tänä viikonloppuna oltiin yksi päivä raksalla koirien kanssa, emäntä pääsi vasaran varteen koiruudet olivat äitini hoivissa. Ja äidin kanssa käytiin kävelemässä tuleva pikkulenkki. On kyllä mahdottoman kaunis! Kallion päälle nousu pihalta, kallioharjannetta pitkin jonkin matkaa, ja toisesta kohtaa alas. Suunnilleen koko matkan pääsee kulkemana peruanpolkuja. Rikkonaista, pienipiirteistä kallioista metsää ❤
Niin, se raunioinen. Biologi-sanaleikki 🙂