Emäntä palasi pentulomalta töihin ja on opeteltu arkirutiineja. Kerolla on päivien ajan aina hoitaja paikalla, kolmeen pekkaan Mikan ja Piian kanssa tehdään etäpäivärinkinä hoitotäti- ja -setähommia.
Kero on 9+ -viikkoisena keskittynyt päivärutiinin vakiinnuttamiseen, autoiluun, ympäristöoppiin, leikkikouluiluun ja pelastukoirailun käynnistämiseen. Ja käytiin ensimmäisen kerran tulevassa kodissa.
Piia ja isot pojat olivat kahtena päivänö Keron kaverina, ja sehän on hirmuisen kivaa 🙂 Riemu alkoi saapumisesta 😉
Novelin kanssa on löytynyt painivaihdetta, eikä enää tarvitse koko ajan ärjyä. Ihan vaan hengailua tekevät myös paljon, mikä on oikein hyvä. Siis ettei koirakavereiden kanssa olla aina täysillä kierroksilla.
Namirivi opeteltiin, se on tärkeä taito. Samoin kun assarointi, esimerkiksi jalankuivauksessa 😉
Syömistä on koetettu saada paremmalle mallille, 9-viikkoisena alkoivat kylkiluut tuntua hiukan liian selvästi. Keksittiin jäädyttää jauhelihaseosta jyrsittäväksi ja kokeiltiin menestyksellä kanankauloja. Tuolla yhdistelmällä jyrsittävää/pureskeltavaa ruokaa uppoaa nyt jo ihan ok määrä, ja painoa tulikin kilon verran 9 -> 10 vko 🙂 Ja samaan aikaan hyvänen kasvupyrähdys pitkäkoipiseksi naskaliksi.
Greenille ja poron selkänikamalle Kero keksi omannäköisensä sovelluksen 😀
Metsäkävelyt sujuvat iltaisin hyvin, aamuisin on vähän hidas heräämään ja silloin ei oikein seikkailuta. Kaiken kaikkiaan Kero tuntuu uinuvan aamun ja päivän, ja herää illaksi vasta reippaaseen menoon. En valita! Kero tykkää hirmuisesti kiipeillä ja tutkia tuolla viereisillä kallioilla, se on tosi taitava ja järkevä pikku akrobaatti. Polulta tai umpimetsästä se pyrkii mieluusti mäen päälle, ylös kiipeilemään!
Kero on siis ylipäänsä hirveän järkevä pieni mies 😉
Autoilussa on tullut tälä viikolla paljon etenemistä, kun ollaan käyty Keron kanssa kahdestaan pari kertaa reissussa. Se on hiukan kitissyt menomatkoilla, on ollut kyllä virkeässä vireessä silloin. Eli vaikea soanoa onko mun siirtyminen vierestä ajamaan ollut syynä levottomampaan matkustamiseen. Takaisin tullessa on kopsahtanut saman tien nukkumaan. Kunhan päästään vähän alkuun takapenkin kuljetuskoppasysteemillä, totutetaan Kero farkun takaosan häkkiin. Se saapui viikolla, ja on sisällä tehty häkkitreeniä sen kanssa.
Esineitä on etsitty muutaman kerran, hiukan on vaikeutettu hommaa niin että oivaltaisi alkaa käyttää nenää näkymättömissä olevan esineen etsimiseen. Muutama hieno havahtuminen pelkkään esineen hajuun on saatu, kun olen kädellä hiukan vinkannut avuksi suuntaa. Vaikkei lamppu olekaan vielä täysin syttynyt, kyllä se siitä kohta rakentuu.
Katsekontaktia on treenattu, samoin käsi- ja kosketuskeppikosketusta. Katsekontaktiin kestoa tai häiriötä lisää, kohteisiin niiden seuraamisen aloittelua.
Hoitotoimenpiteitä ei ole paljoa tehty, yleistä kopeloimista hiukan. Kynsiä kyllä olen leikellyt, nukkumismenetelmällä. Pienimmän vaivan tie, ja kyllä se siinä aina havahtuu sen verran että jotain hommasta tajuaakin.
Viikonloppuna seikkailtiin. Lauantaina käytiin Linlossa retkellä, nähtiin sataman touhuja ja kierreltiin rantoja. Ja kotimatkalla pyshdyttiin Kirkkonummen rautatieasemalla. Alkuun riitti katseltavaa ja kuunneltavaa aiempaa lähempänä kulkevista autoista, sitten mentiin aseman reunamille. Ihana konduktöörisetä bongasi meidät ulkona ja jutustelun jälkeen, vierailumme agendan selvittyä, vinkkasi että jos haluatte tutustua sisällä niin juna seisoo 10 min, näytti lemmikkialueen missä saatiin tutkia. Ja halusi ottaa kuvan Kerosta. Ihmiset ❤
Tuli napattua herttainen kuva. Mika tässä Keron myötä perehtyy koirien sielunelämään teoriassa ja käytännössä. Una on Mikan “ensimmäinen koira” ja me on Piian kanssa naureskeltu, että se on niin erikoinen koira ettei siitä oikein ole referenssiksi 😀 Hyvin on opiskelut sujuneet, tatsi kehittyy koko ajan ❤
Mikan kanssa on perehdytty yhdessä myös talon rakennuttamiseen, ja sunnuntaina käytiin ensimmäistä kertaa keron kanssa sitä katsastamassa. Listoituksen suunnittelu oli varsinaisena agendana, mutta se ei kyllä onnistunut ennen kuin Kero kopsahti suorilta jaloiltaan uneen tutkittuaan KOKO tontin ja KOKO talon! Oikein hieno pelastuskoiraominaisuus, että paikkojen tutkiminen on parasta mitä se tietää.