Kero ei tykkää autoilla. Yhtään. Se saa ahdistuskiukun päälle ja yrittää punkea ikkunasta ja kaikista aukon näköisistä pois. Oltiin jo ihan hyvällä mallilla treeneissä (hitaasti eteneminen, väsyneenä autoon, namitusta), mutta isolle tielle ajaminen muutti äänimaisemaa ja laukaisi kunnon ahdistuskohtauksen. Ajeltiin hiljakseen tuossa viereisellä teollisuusalueella ja lopulta pieni luovutti ja nukahti. Autoa kohtaan ei onneksi ole muodostunut kuitenkaan minkäänlaista pelkoa tai vastenmielisyyttä, ja kuljetuskoppaan meni tuonkin matkan jälkeen ihan suorilta kun tultiin kotiin ja laskin kopan maahan.
Kasvattajan ohjeilla nyt autoiluun totuttamisessa mennään, 80% helppoja lyhyitä toistoja ja 20% sellaisia, joissa Kero haluaa pois mutta joutuu toteamaan ettei pääse ja luovuttamaan. Se tuntuu olevan sille se juttu, ei oikein kestä rajoittamista ja on hyvin sitkeä taistelemaan vastaan. Ja se pitänee oppia sitten näin, yhdistämällä kivoja onnistumisia ja joukossa joitakin kertoja joissa haluaisi pois. Kuten kasvattaja sanoi, molempia tehdään, ja 3-4 vaikean toiston jälkeen taidot yhdistyvät.
Helppoja treenejä on tehty viime päivinä kuljetuskopalla sisällä, ja tänään autossa. Ihan normihäkkitreeniä, kannattaa olla kopassa koska sinne saa herkkua. Tosi hyvin on edennyt, jumittaa hyvin kopassa vaikka namilla houkuttelee pois ❤
Ensimmäinen vaikea treeni tehtiin eilen keittiön pentuaitauksessa, mietittiin Piian kanssa että voisi olla autoa helpompi ympäristö oppia rajoituksen hyväksyminen mahdollisimman turvalliselta pohjalta. Kerolla on takana PALJON toistoja aitauksessa olemisesta, koska se on sen pääasiallinen päiväasumus, ovi auki toki. On selvästi turvapaikka, se tutuin. Kymmenen minuuttia Kero jaksoi vinkua, hyppiä, yrittää kiivetä aidan yli. Puri aitaa. Lopulta luovutti ja nukahti. Istuin reilun metrin päässä aitauksesta, samassa paikassa kuin muutenkin, ovi kiinni. Kamalaa oli katsoa 😦 Mutta onneksi ei tuostakaan jäänyt pienelle mitään mieleen, vaan oikein tyytyväisenä on aitaukseensa mennyt ja ollut siellä. Tuon harjoituksen jälkeen erityisen paljon sen kanssa siellä yhdessä olin, leikittiin ja siliteltiin.
Tässä Kero tyytyväisenä, meni itse aitaukseen takaisin kun heräsi ja oltiin käyty pissalla.
Kero ei edelleenkään ole kauheasti ruuan perään, ja kuljetustreenit plus välillä luoksetulon vahvistamista, olen tehnyt Trixien maksapateella. Se on superherkku. Täytyisi vaan löytää jotain muutakin kuin maksaherkkua.
Me ollaan siis mökkiinnytty päivät kahdestaan täällä landella, treenattu kuljetuskopan kanssa ja keksitty uutta tutustuttavaa talosta ja sen lähistöltä. Putkimiehen vierailu oli aika jännä, muttei liikaa. Ja olen kerännyt koirallisia kavereita käymään niin, että saadaan sosiaalistamispuoltakin liikkeelle ilman autoilua. Piia ja pojat tulevat tänään viikonlopuksi, ja ensi viikolle on monta vierailijaa tiedossa 🙂 Ihania auttavaisia ihmisiä!
Kero suhtautuu hienosti erilaisiin alustoihin, suorastaan villiintyy kun kahisee tai rapisee. Eilen leikki Piialta saadussa teltassa, pihalle levittämäni pressun päällä ja tänään maasta vähän irti olevan verkkoalustan päällä.
Eilen illalla olin Keron kanssa iltavillin ajan pihalla. Kun sillä on joku muun kuin heräilemisvaihde päällä, on käsillä syytä olla lelu. Muuten tulee reikiä naamaan ja käsiin. Kero on ominut Takun hienon Biltema-lastenpallon, ja eilen tultiin tehneeksi treeniä jossa se katsoo mua kasvoihin odottavasti, jännittää kroppansa ja pääsee juoksemaan heittämäni pallon perään. Taisin tuota päätyä tekemään, kun se alkoi kehittää mun liikkeen vaanimista kun tuli luokse ja yhdessä aina juostiin pallon luo sitä heittämään. Hyvin se vaaniminen ja hyökkääminen alkoi suuntautua palloon mun jalkojen sijasta 🙂 Välillä Kero on alkanut vaania heitettyä lelua ennen hyökkäystä. Paimenpoika.